Miten RoPS:n organisaatio on muuttunut seurassa olosi aikana?
Organisaatio on vahvistunut vuosi vuodelta ja on koko ajan selkeästi menossa ammattimaisempaan suuntaan. Jo alkuvaiheessa tullessani seuraan oli kaikilla melko selkeä tehtäväkuva, mutta silloin RoPS ei ollut vielä vakiinnuttanut paikkaansa Veikkausliigassa kuuden parhaan joukkoon. Tämä on vaatinut ja vaatii selkeitä strategisia linjauksia ja meidän pitää kehittää toimintaamme ja toimintaympäristöämme systemaattisesti eteenpäin.
Olet ollut pitkään mukana valmentamisessa. Mikä siinä on parasta ja mikä on toisaalta haasteellisinta?
Se minkä takia olen hakeutunutkin tähän työhön ja mistä edelleen tykkään, on ihmisiin vaikuttaminen. Se oma työryhmä eli valmennusryhmä (4-6 henkilöä) ja sen vetäminen sekä pelaajisto, joka on yleensä noin 20-24 pelaajaa. Tämän kokonaisuuden johtamisessa riittää kyllä sopivasti haastetta. On tärkeää myös toimia aktiivisesti yhteistyössä seurajohdon kanssa, olla mukana eri tilaisuuksissa ja tätä kautta olla vuorovaikutuksessa eri toimijoiden kanssa. Mutta jos mennään ihan urheiluun, niin kyllä se menestys on se, mitä haen jokapäiväisen työn kautta.
Omat valmentajaesikuvasi? Mitä olet heiltä oppinut, soveltanut omaan pelikirjaasi?
Niitä on paljonkin. Kun puhutaan että minkä seuran fani on, niin minulla ei ollut yhtä seuraa. Mä yritän katsoa, että mitä asioita siellä (joukkueissa) on ja mitä siellä on tehty. Toki Manchester United on pienestä pitäen on ollut se joukkue, mitä olen seurannut ehkä eniten, ja myös esimerkiksi Leeds Unitedia olen seurannut. Paljon joukkueiden seuraaminen on riippunut myös siitä, että onko siellä joku (valmentaja) keksinyt jotain tai tuonut peliin jotain uutta. Näiden joukkueiden valmentajien tekemisiä olen seurannut. Sanotaan että jostain kaukaa lähtien esimerkiksi Valeri Lobanovskyi ja Rinus Michels ja sitten nykypäivän valmentajista pidän todella paljon Jürgen Kloppin tyylistä. Mä pidän itseäni aika avoimena ihmisenä ja pidän paljon siitä, että Klopp on todella avoin, innostava ja helposti lähestyttävä ihminen. Ja kun olen alkanut seuraamaan hänen pelikirjaansa tarkemmin, niin siellä on melkein yksi yhteen asioita oman pelikirjan kanssa. Onkin ollut hauska huomata, että kaksi ihmistä hyvin erilaisista lähtökohdista ja kulttuureista eri maissa ja sarjoissa on ajatellut pelistä hyvinkin samalla tavalla. Tässä tarkoitan esimerkiksi prässäämistä, nopeita hyökkäyksiä, kollektiivista puolustamista ja kaikkea tämmöistä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ei ole yhtä oikeaa tapaa valmentaa, mutta kyllä se helpottaa ovien aukaisemista eri paikkoihin ja myös pelaajien kanssa kanssakäymistä, jos olet avoin toimintatavoiltasi ja pystyt esittämään asiat avoimesti, aina tilanteen mukaan.
Kuinka haluttu joukkue RoPS on pelaajien keskuudessa? Ennen puhuttiin, että on tosi vaikea houkutella kotimaisia pelaajia pohjoiseen. Nyt tilanne ainakin nuorten pelaajien osalta muuttunut?
Se on yksi tärkeimmistä asioista, joihin halusin satsata tullessani RoPS:aan. Lähtökohta joukkueeseen tullessani oli se, että hissiliike loppuu joukkueen kohdalta ja profiloidumme urheiluseurana, joka kehittää pelaajia. Siinä olemme onnistuneet, sillä pelaajia on lähtenyt mm. Kazakstanin, Ruotsin ja Australian pääsarjoihin ja tarina jatkuu eli pelaajia pääsee suurempiin sarjoihin edelleenkin. (Janne Sakselan siirto Hollannin pääsarjaan varmistui pian haastattelun jälkeen.) Meillä on nyt hyvä lista esittää pelaajista, jotka ovat meiltä lähteneet eteenpäin ja tätä mainetta ei voi rahalla ostaa. RoPS on nyt sellaisessa tilanteessa, että meihin otetaan yhteyttä ja meillä on nyt pelaajia, joita aika moni ottaisi mielellään riveihinsä.
Muistan ajan, jolloin RoPS:aan tuli meritoituneita pelaajia, mutta uransa loppuvaiheessa. Toki sekin oli hieno juttu, koska kyseessä oli hyviä, kokeneita pelaajia, mutta nyt seuraan tulee nuoria pelaajia, jotka ovat alle 21v maajoukkueiässä ja haluavat nimenomaan tulla pohjoiseen kehittymään ja ottamaan seuraavan askeleen urallaan. Tämä tarkoittaa myös sitä, että olosuhteet ovat kehittyneet Rovaniemellä, valmennus on kehittynyt ja organisaatio kehittyy koko ajan. Suunta on oikea ja se näkyy kaikessa tekemisessä.
Nykyään on tarjolla pelaajia ympäri maailmaa, kuinka vaikeaa on erotella ns. jyvät akanoista?
Onhan pelaajien seulominen aikaa vievää, koska kontakteja on paljon, mutta en näe sitä rasitteena. Pikemminkin se on asia, jonka haluan tehdä hyvin, koska kyseessä on pelaajien valitseminen omaan joukkueeseen. Pelaajien valitsemisessa keskeisessä osassa on se, että kysyntä ja tarjonta vastaavat. Olen aiemminkin kertonut, että kerran löydettiin yksi hyvä keskushyökkääjä, jota agentin kautta tarjottiin loppujen lopuksi ensisijaisesti meille ja pelaaja olisi mielellään Napapiirille tullut. Mutta kun puhuttiin palkasta, niin pyyntö oli netto 22 000 € kuussa. Siinä oltiin aika eri linjoilla ja tällaiseen ei kannata edes aikaa alkaa käyttämään.
Mutta pelaajia on nykyisin tarjolla loputtomasti. Pelaajien saaminen vaatii, että pystytään maksamaan pyydetty palkka ja voidaan lennättää pelaajat pohjoiseen testeihin sekä majoittaa heidät siksi aikaa. Tämän lisäksi pitää pystyä tarjoamaan sellaiset olosuhteet, pelipaikat ja mahdolliset bonukset, että pelaaja on valmis liittymään joukkueeseen. Joka kerta kysynnän ja tarjonnan tulee kohdata ja tässäkin asiassa me haluamme pystyä toimimaan entistä paremmin koko ajan.
Miksei tänne saada pelaajia esim. Ruotsista tai Englannista? Onko esimerkiksi palkkaus tai Rovaniemen syrjäinen sijainti esteenä?
Vaikea sanoa ulkomaalaispelaajien kohdalla, että onko väliä minne päin Suomea lähdetään pelaamaan, jos Suomi on heille vaihtoehto. Pelaajat katsovat, että millainen kaupunki ja stadion ovat ja miten joukkue on pelannut. Nämä asiat ovat RoPS:ssa kunnossa, koska on hieno stadion ja joukkue on ollut eurokentillä sekä pelattu Veikkausliigan kärkisijoista eli se ei ole esteenä. Usein kysymykseen tulee palkka. Varsinkin brittipelaajien kohdalla. Jos haluamme laadukkaan pelaajan Englannista, joka oikeasti vahvistaa joukkuetta, niin palkkapyyntö on usein kova. Briteissä on aika monta sarjatasoa, jossa maksetaan enemmän kuin Suomessa. Jopa alasarjoissa maksetaan hyvää palkkaa ja täytyy muistaa, että usein ulkomaalaispelaajat ovat briteissäkin niitä todellisia vahvistuksia.
Olet sanonut lehtien mukaan, että erotuomarit pelkäävät HJK:ta. Onko näin? Vai heititkö ärsyttääksesi pallon ilmaan?
No vähän sekä että. Mutta se mistä juttu lähti, niin ei ollut suora lainaus sanomisestani. Monesti jutun mennessä eteenpäin, mediassa aletaan pelkistämään asioita, jättämään sanomisia pois ja se mitä alun perin sanottiin, ei tulekaan ilmi. Juttu lähti HJK:n ja meidän välisestä pelistä viimeksi, jossa oli äänekäs Klubin kotikatsomo tuoden tunnelmaa, 5500 katsojaa. Äänekkäimmät fanit olivat toisen maalin takana ja siinä tuli tuomarille tiedostamatta sellainen hetki, että hän ei uskaltanut antaa rankkaria meille, kun Taiwo kaatoi Sakselan. Nopeatempoisen pelin sitten edetessä, kun sykkeet ovat korkealla ja oletettu virhe tapahtuu, niin silloin tuomarilla oli paljon helpompi antaa rangaistuspotku vastustajalle (kotijoukkueelle) ja löytää se virhe tiedostamatta sieltä. Ei tuomarit tätä tahallaan tee, mutta sillä on vaikutusta, että ne eivät ole täysin ns. ”kylmiä” ammattilaisia.
Minkälaisia tavoitteita sinulla on itsellesi ja RoPS:n suhteen tuleville vuosille?
Tärkeää on, että asiat menevät suunnitelmallisesti eteenpäin ja paremmin. Esimerkiksi tänään käytiin ensimmäinen palaveri meidän valmennusryhmän kanssa ja katsottiin suuntaviivoja tulevaan, jotta teemme asiat taas vähän paremmin. Ensi vuonnahan aletaan jo heti alkuvuodesta pelaamaan Suomen Cupia sarjamuotoisena, josta pääsee Euroopan kentille. Se vaatii, että meidän täytyy olla entistä valmiimpia. Haluan kehittää tätä organisaatiota ja haluan viedä tätä joukkuetta eteenpäin.
Ei me RoPS:ssa lähdetä mestaruudesta takki auki huutelemaan, koska tiedän että siellä on monen vuoden jälkeen taas vastassa vahvoja organisaatioita, jotka pystyvät maksamaan pelaajille enemmän palkkaa. Mutta me ollaan nyt siellä kuuden joukossa. Mitalin jälkeen kun sanoin, että ollaan kuuden joukossa.. Mitä se on, niin se on oikeasti järkevää ajattelua. Se, että koko ajan tavoitteet ovat korkeammalla ja korkeammalla, on jossain vaiheessa mahdotonta. Haluan pitää kiinni siitä, että me ollaan mukana sarjan kärkipäässä taistelemassa vuodesta toiseen. Haluan kehittää toimintaa, pelaamista ja itseäni sillä tavalla, että menestyminen on todennäköisempää huolimatta siitä, miten muilla menee kyseisenä vuonna. Eli menestytään oman tekemisen kautta.
Kiitokset Juha Maliselle hyvästä ja rakentavasta juttutuokiosta. Kiitokset myös koko RoPS:n joukkueelle kuluneesta kaudesta ja tsemppiä tulevaan! Julkaisemme lähiaikoina myös kausianalyysin pelaaja-arvosteluiden kera. Seuraa siis Palloseura -blogia!
Teksti: Mika Laukkanen & Markus Niemelä